ANTIIKKI JA KESKIAIKA_
(Alkuperäinen teksti kirjoitettu ZOOTOPIA projektiblogiin vuonna 2015)
Mia Mäkelä
Zliten mosaiikki 2. vuosisadalta aaj (wikipedia)
Eläimet temppeleissä ja areenoilla
Muinaiset Kreikkalaiset olivat lintuintoilijoita. Erityisesti he pitivät kauniisti laulavista linnuista, jotka perfumoituna kuljettivat rakkauskirjeitä siipiensä alla. Myös joutsenia, ankkoja ja pöllöjä pidettiin puutarhoissa ja edellisiä myös Athenen temppeleissa. Kotkat saivat asumuksekseen Zeuksen, leijonat ja leopardit Cybelen ja käärmeet Aesculepiuksen temppelit. Joidenkin eläinten ja jumalten välillä koettiin olevan symbolinen yhteys, joka ei ole vieläkään katkennut esimerkiksi Intiassa, jossa apinat valtaavat temppeleitä Hanumanin “asianajajina”.
Oletetaan että kreikkalaisilla oli myös eläinkokoelmia, joita Aleksanteri Suuri (336-323 eaa) täydensi sotaretkillään. Ainakin hänen oppi-isällään Aristoteleella (384–322 eaa) oli villieläimiä tarkkailtavanaan ja leikkailtavanaan Eläinoppia ja muita länsimaisen biologian ensimmäisiä opuksia kirjoittaessaan.
Rooman valtakunnassa kansalaisia viihdytettiin paraateilla, joissa esiteltiin sotasaaliina tuotuja eksoottisia eläimiä. Niitä pidettiin häkeissä (seraglio) areenan tuntumassa, jonne ne patisteltiin taistelemaan hengestään yleisön huvitukseksi. 25 norsun lahtaus Pompeiuksen teatterissa 55 eaa kuitenkin tyrmistytti yleisön, Ciceron (107- 44 eaa) heidän joukossaan. Myöhemmin ollessaan Lähi-Idässä Cilisian kuvernöörinä hän valitteli leopardien vähyyttä, kun sai eläintilauksia maanmiehiltään. Augustuksen mukaan 3,500 afrikkalaista eläintä, enimmäkseen leijonia ja leopardeja, tapettiin 25 esityksessä (venatio) ja sama lahtaus jatkui ensimmäiselle vuosisadalle. Verenhimoisen spektaakkelin jäänteitä löytyy vielä Euroopasta mm. härkätaisteluista, joskin vastustus on noussut jyrkästi viime vuosien aikana.
Villieläinpuistot
Vuoden 1086 tienoilla englantilaisessa Domesday Book:issa esiintyi 35 villieläinpuistoa, joista monet olivat yksinomaan kuninkaan ja hänen seurueensa käytössä. Erityisesti normannit ja saksilaiset kuninkaat pitivät huolta omaisuudestaan; kotieläinten ei sallittu laiduntaa puistoissa ja peurajahdista kiinni jäämisen rangaistuksena saattoi olla kuolema. 1200-luvulla säännöstely vapautui. Nämä peurapuistoiksi (deerpark) nimetyt luontoalueet palvelivat metsästystä, mutta niitä pidettiin yllä senkin jälkeen kun ketunmetsästys nousi aaatelisten ykköslajiksi 1750-luvulle mennessä. Puistoissa oli myös paljon villieläimiä joita ei metsästetty. Deer merkitsi vuoteen 1490 asti englanniksi samaa kuin Tier saksaksi eli eläintä. Englannin forest -termi, joka nykyään merkitsee metsää, tarkoitti tuohon aikaan aluetta, jolla metsästettiin, mutta joka ei ollut suljettu alue kuten “peurapuisto”, oli siellä puita tai ei.
